Chakrat auki

Eilen väsymys ja netin tökkiminen veivät voiton naisesta mutta nyt, vatsa pitsaa täynnä ja ravintolan wi-fin voimin, jatkan eilisestä päivästä. Apinatemppelissä oli paljon erilaisia kojuja ja liikkeitäkin. Yhdessä liikkeessä mies möi äänimaljoja. Hän pyysi meitä sisään ja alkoi tehdä ääniterapiaa minulle. Ensin piti tyhjentää mieli, melko mahdotonta mutta yritin. Silmät piti sulkea ja sitten mies alkoi kumautella isoa metallikulhoa kehoni lähellä. Se tuntui ihan tajuttoman hyvälle! Hän kuljetti kulhoa vartaloni lähellä ja tunsin kulhon värähtelyt. Tuli ihan kylmät väreet. Sitten hän halusi avata chakrani. 

Wikipedia kertoo chakroista seuraavaa: "Chakrat tai tsakrat (sanskritin sanastacakraṃ, चक्रं, 'pyörä'^[) ovat pyörän kaltaisiapyörteitä, jotka perinteisen intialaisen lääkinnän mukaan sijaitsevat ihmiseneetterikehon pinnalla.

Chakrojen on sanottu olevan eräänlaisia voimakeskuksia, energiaspiraaleja jotka tunkeutuvat kehon hienojakoisempiin kerroksiin viuhkan muodossa. Niitä on pidetty energian vastaanottamisen ja muuntamisen keskuspisteinä."

Otsassa on mielen chakra, rinnassa rakkauden ja navassa energian chakrat. Muitakin on mutta minulta avattiin nuo kolme. Lisäksi mies antoi selälleni ääniterapiaa pannun avulla, painoi astian selälleni ja kumautteli sitä ja liikutteli. Kaikki nämä toimenpiteet tuntuivat tosi miellyttäville! Pihlalta avattiin myös chakroja ja hänen otsansa oli käsittelyn jälkeen kuin mustelmalla. Mies sanoi että se on hyvä merkki, että chakra on avautunut, mutta minä mietin että olisiko ollut vain pölyä pannun pohjasta..

Temppeliä kiersi metalliset rullat, joita kaikki koskettelivat. Kyltissä luki että ne tuovat hyvää onnea ja että niitä saa pyörittää vain kellon myötäisesti. Minäkin niitä pyörittelin ja kiersin koko kiertoksen. Tein jopa toivpmuksen;toivoin mielenrauhaa ja juuri sillä hetkellä vieressäni alkoi kauhea meteli. Rakennusmiehet alkoivat piikata yhden temppelin osan kattoa! Oliko tämä enne?

Apinatemppelistä kun oli kyse, oli siellä tietysti apinoita. Eivät onneksi olleet päällekäyviå kuten joskus turistikohteissa. Tosin alas mennessä, yksi apinaäiti nappasi turistilta sipsipussin, avasi sen ja alkoi lapsineen herkutella 😁

Viereen tuli toinen äiti lapsinern, mutta hänelle ei tarjoiltu. Minua kävi tuo apinaäiti sääliksi ja annoin sille kassissani olleita keksejä. Se oli virhe! Apina alkoi seurata minua kaidetta pitkin liukuen. Pelkäsin että se hyppää päälleni mutta jätyäytyi onneksi lopulta taaemmas.

Koiria täällä on joka puolella ja minä en tiedä miten päin olla! Temppelillä näimme ensimmäiset pennut, ihan supersuloisia palleroita. Annoin niillekin keksiä, yksi uskalsi syödä kädestä. Emollekin heitin keksin mutta se vain nuuhkaisi sitä ja katsoi minua kyllästyneenä. Tuli mieleen Tommy Tabermannin runo "Vanha koira": 

   Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.

Vanhat koirat tietävät tarkoin milloin puut kuolevat,

milloin hullu peukalo painaa nappia.

Vanhat koirat tietävät grammalleen miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu, ja miksi.

Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyyneleen...

ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:

ne tietävät tarkoin milloin on taas vedenpaisumuksen aika.

Vanhat koirat ovat raivostuttavia.

Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.

Eivätkä suostu puhumaan.

Katsovat vain säälivästi." 

Ilta alkoi hämärtyä kun laskeuduimme alas temppeliltä. Koska liikenne on muutenkin vaarallista, emme halunneet pimeällä lähteä etsimään bussia. Taksikuski oli mukava, kertoi olevansa 75km päästä maalta kotoisin. Puhuimme myös koirista 😊 Ylipäätään täällä on tullut puhuttua paljon! Kaikkien kanssa puhutaan, taksikuskien, bussissa vieressä istuvien, kauppiaiden, majatalon  muiden asiakkaiden jne. Englannilla kun asioi, on välillä aivot kovilla, siitä on yli 13 vuotta kun viimeksi olen englantia tällä tavoin puhunut. Mutta hyvin alkaa kieli palautua mieleen. Meidän majatalossa asuu nyt englantilainen pariskunta ja heidän kanssaan istuimme lopulta vielä iltaa. Mies on täällä opettamassa sairaanhoitajia ja nainen on vapaaehtoistyössä mielenterveyskuntoutujien keskuksessa. Pääsen muuten hänen matkassaan tutustumaan siihen paikkaan keskiviikkona! On valtion ylläpitämä keskus, mielenkiintoista nähdä millaista siellä on. 

Englantilaispariskunta on aiemmin asunut täällä 13 vuotta. Heiltä sai hyviä vinkkejä mitä ei syödä jotta välttyisi vatsataudilta. Olin hetkeä aiemmin syönyt lähi"kiinalaisessa"(sai kaikkea muuta muttei kiinalaista. Tai noh, sai rajoitetulta listalta joko pitsaa tai voileipiä)  voileivän, jossa oli sisällä just kaikkia niitä aineksia joita EI saisi länkkärit syödä:salaattia, tomaattia ja coleslawta. Jännityksellä kuulostelin vatsaani yön yli mutta ei osunut arpa kohdalle tällä kertaa, onneksi.

Ja nyt kun lopulta saan tämän kirjoituksen valmiiksi, on jo perjantai ilta ja olen takaisin asunnollamme eikä wifi toimi nyt lainkaan(kahvilasta missä tämän aloitin, liikehdittiin hermostuneesti heti kun olimme ruokailleet, eli sieltä piti poistua). Jos jaksan, kirjoitan vielä tästä päivästä uuden postauksen, sillä tänäänkin on sattunut ja tapahtunut ihan omiksi tarpeiksi. Ja tänään aloitimme jo pikkuisen työharjoittelussakin. Namaste!