Ei tainnut eilinen vatsankipristely olla pelkkää jännitystä, sillä aamulla maha oli sekaisin. Mietin jo kaikki kauhuskenaariot mielessäni läpi (että menen työpaikalle ja siellä onkin reikä lattiassa vessana ja mulle tulee ripuli ja mitäs sitten jos vielä alkaa oksettaakin!) ja kolmannen vessakäynnin jälkeen otin reippaasti 3 imodiumia. Ei ehkä oo ripulilla enää mut aika piukeana on vatsa nyt! Epäilen että reippaan tulinen ruoka käy vatsan päälle äkkiseltään. Huono olo ei onneksi ole ollut joten so far, so good.
Aamupalaksi söin jugurttia, täällä on superhyvää luonnonjugurttia! Söin myös paahtoleipää mansikkahillolla, mutta epäilen että ei kyllä ole mansikoita nähnytkään se "hillo", maistuu ihan esanssille ja kieli säilyy punaisena monta tuntia vielä hammaspesun jälkeenkin.
Tänään minun oli määrä olla klo 10 Patan hospitalin edessä, josta moottoripyörä tulisi hakemaan. Pienten kommunikaatio-ongelmien jälkeen löysin moottoripyöräkyytini ja pääsin työharjoittelupaikkaani Samarthaniin.
Siellä minut otti vastaan paikan vastaava, mies nimeltä Nabin. Hän on entinen narkomaani, ollut nyt kuivilla jo vuosia. Mies kertoi avoimesti elämäntarinaansa ja sitä, kuinka hänen äitinsä jaksoi koko ajan kannustaa ja tukea poikaansa vierottumaan huumeista. Momien yritysten ja retkahdusten jälkeen mies pääsi irti riippuvuudesta korva-akupunktion ja yhteisöhoidon avulla. Nabin siis tietää mitä Samarthanin miehet käyvät läpi ja hän haluaa auttaa heitä löytämään elämälle muun tarkoituksen kuin huumeet.
Eilen paikkaan tuli kaksi uutta asiakasta. Toinen nuorista miehistä on käyttänyt heroiinia, toinen jonkin sortin pillereitä. Miehet vaikuttivat hyvin ujoilta ja nöyriltä. Minulle kerrottiin, että monella narkomaanilla on hyvin huono itsetunto, koska yhteiskunnassa heillä ei ole mitään arvoa. Narkomaanin leima säilyy ihmisessä vaikka olisitkin ollut kuivilla jo pitkään.
Koko yhteisö oli niin kutsutussa family meetingissä kun saavuin. Sellainen pidetään joka päivä ja siellä käsitellään mieltä painavat asiat. Aina uusien asiakkaiden tullessa, heidät myös toivotetaan tervetulleeksi näissä tilaisuuksissa ja heille keksitään jokin pieni hassu tehtävä, jotta he tulisivat lähemmäksi yhteisöä. Tänään uudet miehet joutuivat käsittääkseni tanssimaan ringin keskellä, kun muut taputtivat ja lauloivat.
Eilen olin ymmärtänyt väärin (en ehkä ihan kaikkia asioita saa selvää paikallisten aksentin takaa, mutta korva harjaantuu koko ajan), Samarthanissa miehille ei anneta mitään korvaushoitoa, vain korva-akupunktiota ensimmästen viikkojen ajan. Toinen uusista oli saanut unilääkkeen ekaa yötä vasten, mutta akupunktion vakuutetaan auttavan niin uneen, ruokahaluun kuin haluun käyttää huumeita.
Söimme miesten laittamaa ruokaa, hyvää ja tulista! Täällä jaetaan tehtäviä sen mukaan, kuinka hyvin on kuntoutunut. Mitä paremmin olet kuntoutunut ja käyttäydyt, sitä enemmän saat vastuuta ja tehtäviä. Jokainen kuitenkin osallistuu päivittäin talon ja pihan siivoamiseen.
Miehet olivat heränneet klo 6 kuten joka aamu. Lounasn jälkeen heillä oli noin tunnin lepohetki. Tulokkaille laitettiin levon ajaksi neulat korviin. Toinen pelkäsi tilannetta kauheasti, mutta kun neulat oli asetettu, hän rauhoittui. Rajendran vaimo teki tänään akupunktion, hän on saanut oppinsa Rajendralta. Hän kertoi, että korvassa on 200 akupistettä!
Aamupalaksi söin jugurttia, täällä on superhyvää luonnonjugurttia! Söin myös paahtoleipää mansikkahillolla, mutta epäilen että ei kyllä ole mansikoita nähnytkään se "hillo", maistuu ihan esanssille ja kieli säilyy punaisena monta tuntia vielä hammaspesun jälkeenkin.
Tänään minun oli määrä olla klo 10 Patan hospitalin edessä, josta moottoripyörä tulisi hakemaan. Pienten kommunikaatio-ongelmien jälkeen löysin moottoripyöräkyytini ja pääsin työharjoittelupaikkaani Samarthaniin.
Siellä minut otti vastaan paikan vastaava, mies nimeltä Nabin. Hän on entinen narkomaani, ollut nyt kuivilla jo vuosia. Mies kertoi avoimesti elämäntarinaansa ja sitä, kuinka hänen äitinsä jaksoi koko ajan kannustaa ja tukea poikaansa vierottumaan huumeista. Momien yritysten ja retkahdusten jälkeen mies pääsi irti riippuvuudesta korva-akupunktion ja yhteisöhoidon avulla. Nabin siis tietää mitä Samarthanin miehet käyvät läpi ja hän haluaa auttaa heitä löytämään elämälle muun tarkoituksen kuin huumeet.
Eilen paikkaan tuli kaksi uutta asiakasta. Toinen nuorista miehistä on käyttänyt heroiinia, toinen jonkin sortin pillereitä. Miehet vaikuttivat hyvin ujoilta ja nöyriltä. Minulle kerrottiin, että monella narkomaanilla on hyvin huono itsetunto, koska yhteiskunnassa heillä ei ole mitään arvoa. Narkomaanin leima säilyy ihmisessä vaikka olisitkin ollut kuivilla jo pitkään.
Koko yhteisö oli niin kutsutussa family meetingissä kun saavuin. Sellainen pidetään joka päivä ja siellä käsitellään mieltä painavat asiat. Aina uusien asiakkaiden tullessa, heidät myös toivotetaan tervetulleeksi näissä tilaisuuksissa ja heille keksitään jokin pieni hassu tehtävä, jotta he tulisivat lähemmäksi yhteisöä. Tänään uudet miehet joutuivat käsittääkseni tanssimaan ringin keskellä, kun muut taputtivat ja lauloivat.
Eilen olin ymmärtänyt väärin (en ehkä ihan kaikkia asioita saa selvää paikallisten aksentin takaa, mutta korva harjaantuu koko ajan), Samarthanissa miehille ei anneta mitään korvaushoitoa, vain korva-akupunktiota ensimmästen viikkojen ajan. Toinen uusista oli saanut unilääkkeen ekaa yötä vasten, mutta akupunktion vakuutetaan auttavan niin uneen, ruokahaluun kuin haluun käyttää huumeita.
Söimme miesten laittamaa ruokaa, hyvää ja tulista! Täällä jaetaan tehtäviä sen mukaan, kuinka hyvin on kuntoutunut. Mitä paremmin olet kuntoutunut ja käyttäydyt, sitä enemmän saat vastuuta ja tehtäviä. Jokainen kuitenkin osallistuu päivittäin talon ja pihan siivoamiseen.
Miehet olivat heränneet klo 6 kuten joka aamu. Lounasn jälkeen heillä oli noin tunnin lepohetki. Tulokkaille laitettiin levon ajaksi neulat korviin. Toinen pelkäsi tilannetta kauheasti, mutta kun neulat oli asetettu, hän rauhoittui. Rajendran vaimo teki tänään akupunktion, hän on saanut oppinsa Rajendralta. Hän kertoi, että korvassa on 200 akupistettä!
"Akupunktiolla tasapainotetaan ja vahvistetaan ihmisen kehoa ja mieltä. Ihminen voi hyvin kun keho ja mieli ovat tasapainossa. Stressi, sairastelu tai epäterveelliset elämäntavat voivat aiheuttaa kehossa epätasapainoa. Se saattaa näkyä mm. tarpeena hoitaa itseään lääkkeillä tai päihteillä, syömällä tai pelaamalla, tai mielen ongelmina kuten ahdistuneisuutena, masennuksena, levottomuutena tai univaikeuksina.
Viiden pisteen menetelmä kehitettiin USAssa 1970-luvulla huumeriippuvuuden hoitoon. Viiden pisteen korva-akupunktiota käytetään akuuttien vieroitusoireiden hoidossa sekä vieroituksen myöhemmissä vaiheissa tukemaan asiakkaita pysymään erossa päihteistä. Menetelmä on käytössä mm. unettomuuden ja ahdistusoireiden hoidossa myös silloin, kun taustalla ei ole päihteiden käyttöä."(lähde:http://www.pystyraita.fi/korva-akupunktio/)
Ainakin Samarthanissa akupunktiosta on ollut hyviä kokemuksia, ja jäin miettimään miksei tätä hoitomuotoa käytetä enemmän esim mielenterveyspuolella?
Osa miehistä rakensi pihan perälle pellistä katosta. He olivat itse sanoneet että voisivatko rakentaa koirille paremman suojan (pihalla 2 saksanpaimenkoiraa, toinen pienessä häkissä ja toinen lyhyessä narussa). Kysyin koirien oloista, ja nämä koirat saavat juosta iltaisin ja aamuisin aidatulla pihalla irti. Juttelin muutenkin koirista yhden ohjaajan kanssa. Hän kertoi että täällä koirista pidetään hyvää huolta ( ja se myös näkyi, miehet kävivät silittelemässä koiria usein ja vaihtelivat ketjun paikkaa. Myös koirien juottaminen ja syöttäminen on yksi työtehtävistä) ja että, koska hindut ja buddhat uskovat jälleensyntymiseen, uskotaan koiran olevan seuraavana ihmisestä. Ihmisen uskotaan syntyvän usein seuraavassa elämässä koiraksi. Koirilla on kerran vuodessa Nepalissa myös oma juhlapäivänsä, Kukur Tihar. Silloin ihmiset palvovat koiria ja pukevat ne seppeleisiin ja tuovat herkkuruokia.
En tajua mikä mielenhäiriö lie ollut, mutta Samarthanin koirista minulla ei ole yhtään kuvaa! Otan heti huomenna.
Minulle ja paikan työntekijöille tarjoiltiin monta kuppia mustaa teetä päivän mittaan. Kohtelias nuori mies toi kupit tarjottimella sinne, missä ikinä aina olimmekin. Olin yllättynyt kuinka rauhallinen ilmapiiri paikassa vallitsi. Kysyin pitääkö minun olla jostain huolissaan, on kuitenkin kovien huumeiden käyttäjistä kyse ja etenkin kun uudet asukkaat saapuivat. Minulle vakuutettiin että paikka on turvallinen ja rauhallinen. Nabin kannusti minua ottamaan mahdollisimman paljon kontaktia asukkaisiin, olemaan kiinnostunut ja ystävällinen heille. Huomenna oli puhe, että pääsem tekemään tulohaastattelua uusille miehille.
Sain moottoripyöräkyydin asunnolle, huomenna yritän löytää bussilla perille 😊
Tämän ajatuksen kanssa käyn tänään levolle:
"Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.