perjantai 31. maaliskuuta 2017

Viikon se aina ottaa

 Viikko siinä näemmä aina menee. Olen opintojeni aikana ollut viidessä eri työoppimisessa, tämä on kuudes. Ja aina eka viikko on raskain ennen kuin tottuu työpaikan tavoille ja oppii työtehtäviä hoitamaan. Sama se on täällä, sunnuntaina kun aloitin Samarthanissa, tuntui että mitä minä osaan täällä ikinä tehdä ja nyt on ideoita vaikka kuinka!

Tänään vein Gunulle uuden pannan ja hihnan, se tarvitsee niitä enemmän kuin koirani Lumi kotona Suomessa. Miehet innostuivat heti ulkoiluttamaan koiraa!

Aamulla oli kyllä lämmin vastaanotto kun saavuin portista. Kaikki miehet hymyillen tervehtivät, kolme kädestä pitäen ja kumartaen. Tuli tervetullut olo.

Itse työpäivä oli aika normaali, family meetingissä olin jälleen mukana, sen sisältöä oli muutettu hieman ja mukana oli mm Samarthanin uutiset, jotka yksi miehistä oli aiemmin kirjoittanut paperille. Hauska idea suljetussa laitoksessa! Lopuksi oli hassutteluosio, minua pyydettiin laulamaan jotain suomeksi ja yksi mies halusi tanssia. En ollut ollenkaan varautunut, ja ainoa laulu joka tuli mieleen oli dance macabre 🙃
"Luolassa lukin,
peikkojen, pukin 
sorkkien siro sipsutus käy..."


Samarthan sai tänään uudet kyltit, nyt tietää jo kaempaa mistä paikasta on kyse.

En ensin meinannut jäädä iltapäivän tunnille, koska oli kiire äänestämään, mutta koska Rajendra pitää vain kerran viikossa tunnin, halusin kuulla. Hän jakoi porukan 3 ryhmään miesten oman valinnan mukaan. Eka ryhmä työsti pelkojaan tänään istumalla ringissä muiden keskellä ja puhumalla. Rajendra kyseli ja kannusti, ja pyysi myös muilta ringissä istuvilta kommentteja. Monia pelotti ulkomaailmaan meno; kuinka pärjää ja pysyy kuivilla, miten muut suhtautuu ja mistä löytää tekemistä? Täällä on hyvin vahva keskustelukulttuuri, ja hyvin moni puhuu avoimesti niin ongelmistaan kuin iloistaankin.
 Kolmelta kiiruhdin bussiin ja neljält lähdimme suomalaisporukalla suurlähetystöön äänestämään. Oli mielenkiintoista päästä käymään Suomen suurlähetystössä, joka tosin oli hyvin vaatimaton rakennus.
 Protokolla oli hyvin sama kuin Suomessakin: henkilöllisyys piti todistaa, vaalipukkeeseen numero (paikalla oli kirjoja, joissa kaikki Suomen kuntavaaliehdokkaat numeroineen) ja lipuke kirjekuoreen yhteystietojen kera.
 Lähetystö tarjosi vaalikahvit ja juttelimme paikalla olevien suomalaisten kanssa. Noin 40 oli käynyt kuuteen mennessä äänestämässä, pari tuntia jäi aikaa ennen kuin ennakkoäänestys Nepalissa päättyi näiden kuntavaalien osalta. Oli kyllä kiva käydä vaaliuurnalla, vaikka olin alunperin aatellut ettei äänestys nyt onnistuisikaan, koska olen reissussa.
Kaupan ja kiinalaisen ravintolan kautta kotiin ja nyt nukkumaan. Heräsin yöllä neljältä enkä saanut oikein unta enää, nyt silmät luppasee. Pihalla koira haukkuu ja perjantai-illan huuma kantautuu jostain kaempaa musiikinjytkeineen. Aamulla lähdemme Pihlan kanssa Kathmanduta katselemaan, sillä puolella on toinen Durbar Square ja varmasti paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.