Nyt mentiin liian pitkälle

Tänään perjantaina tutustuimme Pihlan tulevaan työharjoittelupaikkaan, down schooliin. Se on paikka missä kehitysvammaiset, erityisesti down syndroomaiset, lapset käyvät koulua. Otimme aamulla vihreän bussin ja näytin kartasta kohdan missä meidän kuuluisi jäädä pois. Rahastaja näytti ymmärtävän ja luottavaisina istuimme takariviin. Täällä kaikki virastot aukeavat klo 10, samoin useimpien työt alkavat tuolloin. Kymmeneksihän mekin olimme matkalla down koululle ja ruuhka oli aikamoinen. Bussi starttasi 8.55 ja mutkien jälkeen olimme koululla klo 10.35. Matkaa asunnolta on noin 7-8km..kävellen olisit jo perillä, paitsi Nepalissa, jossa kävelykin on vaarallista liikenteen vuoksi. Mutka tuli matkaan siinä, kun rahastaja ei ollutkaan ymmärtänyt minne olimme menossa. Hujautimme karttalehdeltä komeasti pois ja 2,5km liian pitkälle.



Hirveässä paahteessa ja aamuruuhkan nostattamassa pölyssä aloimme etsiä tietä koululle. Onneksi on google maps! Pääsimme lopulta kartalle ja erään ihanan koiran saattelemana (alkoi seurata matkalla ja kulki mukanamme koko matkan koululle) löysimme Intian suurlähetystön ja sen muurin vierestä vihreän portin jonka takana koulu on.



Koululla meitä odotti Shaira, Pieksämäeltä valmistunut nepalilainen lähihoitaja. Shaira puhuu hyvää suomea ja englantia ja nepalia, joten kielimuuria ei hänen kanssaan pääse syntymään. Shairan appi ja anoppi muuten asuvat kotikaupungissani Varkaudessa, heihin törmäsin sattumalta maalismarkkinoilla. Pienen sukuselvityksen jälkeen selvisi, että Shairan mies Henry on minulle sukua kolmannessa polvessa. Että vähän niin kuin serkkuja tulin tänne tapaamaan 😊


Down koulun oppilaat ottivat meidät hyvin vastaan. Teimme esittelykierroksen ohjaajan avulla, nimi ja mistä tykkää. Moni piti tanssimisedta, muutama kissoista mutta parhaiten jäivät mieleen tyttö joka pitää ankoista ja poika jonka mielestä vuohet on ihania. Lapset olivat parhaillaan opettelemassa kirjoittamista, autoimme heitä vähän siinä ja tutustuimme muutenkin. Tällä viikolla on vietetty maailman down päivää ja huomenna on siihen liittyvä iso juhla ja varainkeruutapahtuma täällä Kathmandussa. Lapset ja ohjaajat alkoivat pihalla harjoitella tansdiesityksiään huomista varten. Voi juku miten hienosti he tanssivat!

Huomenna pääsemme mukaan juhlaan joka alkaa klo 14. Puheet ovat nepaliksi mutta tanssinkieltä mekin ymmärtämme.

Koulun lapset olivat hyvin välittömiä ja vaikka yhteistä kieltä ei aina ollut, löysimme yhteisen tavan olla. Lauloin hämä-hämähäkkiä leikin kera ja yksi pieni poika tykästyi siihen. Uudestaan piti leikkiä ja hän yritti laulaa mukana. Yleensä minulle aina sanotaan että ethän vaan soita tai laula mitään, mutta täällä taitojani osataan arvostaa! 😋

Pihlalla  alkaakin tositoimet nyt heti. Shaira pyysi häntä pitämään maanantaina liikunnallisia tuokioita lapsille isommassa tapahtumassa. Pihlalla on täällä näyttö tehtävänä ja tuo on yksi osuus sitä. Minä aloitan omassa harjoittelupaikassani sunnuntaina, vähän jo jännittää. 

Lapset alkoivat lounastaa puoli yhden maita. Mekin läksimme ruuan etsintään Thameliin, tänään oli ideana siis vain tutustua paikkaan ja sopia tulevasta.

Thamelhan oli taas jotain! Siellä on porukkaa kuin pipoa ja löysimme mukavan ruokapaikan jossa ilmainen wifi. Pitsat tilattuamme aloin päivittää eilen kesken jäänyttä blogia, mutta keskenhän se jäi siltikin. Täällä tapahtuu niin paljon kaikkea ettei kaikkea meinaa pystyä edes kertomaan!

Tätä kirjoittaessani täällä alkoi ihan hurja ukkosmyrsky! Salamia, rakeita, tuulta..toivottavasti loppuu pian että saa nukuttua, pelkään ukkosta ja ääni peltikattoihin on huumaava. Tänään muuten mietin että tuleekohan minulle kuulonalenema täällä, sen verran liikenteenmelu käy korviin.

Päivän vastoinkäyminen tapahtui taas raha-asioissa. Pankkiautomaatti ei taaskaan antanut rahoja ja pilkkuvirhe (tosin omissa ajatuksissa, ei kaupan vika) oli viedä meidät vararikkoon! Onneksi saimme palautetta tuotteet ja toivottavasti rahatkin palautuneet tilille. Juttelin talossamme asuvan englantilaisen kanssa ja hän kertoi, että joskus automastista loppuu rahat jolloin se ei anna mitään ja pankki palauttaa summan tilille seuraavana päivänä.

Thamelin kujilta löysimme paikat missä paikalliset käyvät ostoksilla. Hieman erinäköistä kuin turisteille tarjoiltavat tuotteet.

Olimme tänään ajoissa asunnolla, olimme aika poikki koko päivästä. Suihkusta tuli jopa haaleaa vettä, juhuu! Paikan omistaja näytti miten pyykkikone toimii, löytyy talon katolta ulkoa. On vähän niin kuin vanha kunnon pulsaattori! Pesaisimme koneellisen ja ulos tuli pikkuisen pinkkejä ja nenäliinalla kuorrutettuja vaatteita 😂 noh, nyt ne ovat tuolla katolla kuivumassa joten eiköhän raekuuro puhdista nukat pois.


Huomenna aamulla olisi klo 8 jumalanpalvelus tuossa naapurissa. Aiomme mennä, sillä kuulimme että siellä on suomalainen pariskunta lähetystyöstä, ja he käyvät säännöllisesti kirkossa. Olisi kiva tavata heidät ja kysellä vähän elämänmenosta täällä. Joskin englantilaispariskunta joka asuu kanssa täällä, on neuvonut paljon. He ovat käyneet 12 päivä Everest-vaelluksella, näyttivät juuri kuvia ja olen vihreä kateudesta! Jollekin pienemmälle vaellukselle kyllä aiomme kunhan sopiva hetki tulede. Mutta nyt tulee nukkumatti, jos vaan ukkonen sallii (on ihan päällä nyt, ääk!!) Hyvää yötä!