Hyvää uutta vuotta 2074

Näkymä bussin ikkunasta. Tämä näky käynyt tutuksi viimeisen 3 vkon aikana, kun olen odotellut bussin lähtemistä.

.

Aamulla sää tuntui viileälle, aurinko kuulsi paksun jonkun, pilvi-tai saastekerroksen, takaa. Nauratti kun tajusin että olen pian kuin paikalliset: minulla paksu huppari päällä ja lämpömittari näyttää +19 astetta. Iltapäivällä mittari kohosi +30 ja vähän ennen jo otin minä nutun pois, suurin osa paikallisista jatkoi pitkähihaisten pitämistä.

Töissä ei ollut pomo paikalla ja päivän kokoontumiset oli peruttu. Miehet chillailivat talolla, eilen illalla tulleen uuden pojan päätä sheivattiin heti aamusta pihalla. Täällä on tapana ajaa uudet asukkaat kaljuksi, on kuulemma rituaali jolla jätetään vanha elämä taakse. Uudet asukkaat myös ovat ensimmäiset viikot jonkun vanhemman suojeluksessa, eikä heidän tarvitse osallistua kotitöihin, sillä huumeista vierottuminen on jo itsessään fyysisesti niin raskasta.

Olin valmistellut oppitunnin harjoituksineen itsetunnosta, mutta koska tunteja ei tänään pidetty, menin keittiöön hakemaan oppia nepalilaisen ruuan valmistamisesta. Keittiö, tai pikemminkin pellistä koottu katos takapihalla, on pimeä paikka, jossa ei ole sähköjä. 4-5 miestä päivittäin on keittiövuorossa, ja kokkaa aamupalat, teet, lounaat ja illalliset tälle noin 30 päiselle miesporukalle. Ja ruokaahan kuluu! Jättisäkki, 15-20kg riisiä riittää tälle porukalle 2,5 päiväksi. Täällä riisiä syödään aamulla, päivällä ja illalla. Yksi mies sanoikin tänään, ettei hän koe syöneensä mitään, jos ei ole syönyt riisiä.

Yksi asukkaista valuttamassa riisistä vettä. Keitinvesi käytetään kastikkeiden valmistamiseen

Riisi keitettiin ihan perinteisesti ilman kommervenkkejä. Kaasua käytetään täällä paljon ruuanlaitossa, sähköhelloja en ole nähnyt vielä missään ja niiden puuttuminen selittynee tämän maan entisellä sähköpolitiikalla, johon palaan myöhemmin erillisessä blogitekstissä.

Riisin kypsyttyä, oli aika tehdä kasvispaistos tai kastikkeeksikin sitä voi kutsua. Wokkipannun pohjalle laitettiin paljon öljyä. Kun öljy kiehui, tiputettiin korkillinen jotain ruskeita siemeniä, joille ei edes englanninkielistä nimeä löydetty tähän hätään. Kun siemenet muuttuivat n 5 min keittämisen jälkeen mustiksi, oli aika laittaa lohkotut perunat kuorineen öljyyn. Kurkumajauhetta laitettiin korkki tai kaksi. Tässä vaiheessa lisättiin myös riisin keitinvettä ja vehnäjauhoja noin 3 lusikallista. Kansi päälle ja annettiin kiehua. 

Välillä paistosta käänneltiin ja lisättiin riisin keitinvettä. Jonkin ajan päästä paistokseen lisättiin pari nokaretta valkosipuli-inkivääritahnaa, punaista chilijauhetta ja sipulia sekä vettä. Ja taas kiehuteltiin. Lopuksi pataan laitettiin järjetön läjä pilkottua munakoisoa, suolaa ja vettä. Välillä käänneltiin paistosta ja hauduteltiin. Tarkistettiin maku, hyvä ja tulinen oli. Siinäpä se sitten oli valmiina, nepalilainen kasvispaistos. Sitä ja aiemmin aamulla valmistettua linssikeittoa tarjoiltiin tänään ruuaksi. Lisukkeena oli aamupalalta jäänyttä kylmää paputahnaa, joka on tosi hyvää.

Linssikeitto puuttuu kuvasta. Tätä ruoka hieman eri variaatioilla nämä miehet syövät 5 päivänä viikossa. Kahtena päivänä on tarjolla lihaa.

Nyt selvisi sekin, että tänään on nepalilaisen ajanlaskun mukaan vuoden viimeinen päivä. Huomenna on ensimmäinen päivä vuotta 2074. I'm back to the future vaikka suurimmaksi osaksi tuntuu kuin olisin tullut 1960-luvulle.

Koska töissä ei tänään tapahtunut mitään ja miehet halusivat rentoilla, lähetettiin minut kotiin lounaan jälkeen. Ja kun hyvissä ajoin olin liikkeellä, päätin lähteä tutkimaan Kathmandun katuja. Männä ihmisten ilimoille, niin kuin kotona sanottas. 

 Jäin Kathmandun Durbar Squaren paikkeilla pois bussista ja väenpaljous meinasi ahdistaa heti kättelyssä. Huomaa että huomenna on monella vapaapäivä ja moni oli liikkeellä. Ei auttanut kuin sukeltaa sekaan ja pitää laukustaan kiinni. Kävelin tavara-ja ihmispaljoudessa tuon historiallisen aukion kulmille, mutta pääsylippu olisi ollut 10 euroa joten jätin väliin. Olin lukenut että maanjäristys tuhosi monia historiallisia rakennuksia, ja että jäljellä lähinnä tiililäjiä. Ja koska olin nähnyt Patanin vastaavan paikan, säästin tuon rahan ja tuhlasin myöhemmin suklaaseen (onhan Suomessa pääsiäinen!) 😊

 

Aikani jaksoin ihmismassassa velloa, sitten löysin kivan kahvilan jossa keräsin itteni kotimatkaa varten. Kauppiaat toivottelivat ohikulkijoille hyvää uutta vuotta, tarjouksia oli joka liikkeessä mutta nyt en ollut ostelutuulella. Vaelsin ison tien varteen vihreää bussia odottamaan ja nauratti sillan kaiteessa ja tien varsilla olevat kyltit, jotka kehoittavat vähentämään äänimerkin käyttöä. Täällä on nyt tehostettu kampanja kuulemma sen suhteen, ettei tööttiä saisi käyttää kuin oikeasti tarvittaessa (eli millon se sit olis, ei oikein milloinkaan jos Suomen tööttikulttuuria ajattelee. Tai noh, silloin ku edessä oleva ei tajua lähteä vihreistä valoista). 

Jo pelkästään tuon yllä olevan kuvan ottohetkellä kuulin vähintään 6 eri äänimerkkiä 😂

Hyppäsin bussista kaupan kohdalla. Olin jo monesti hipelöinyt kindermunia kassan lähellä ja nyt päätin ostaa, onhan uusi vuosi ja pääsiäinen. 

Yllätys oli suuri, kun kuoresta ei löytynytkään suklaamunaa vaan sulatettua kindertahnaa jossa kaksi rapeaa palleroa. Mukana tuli muovilusikka jolla tahna syötiin. Minähän tykkään sulasta suklaasta mutta hetken kesti toipua järkytyksestä 😂

Uuden vuoden kunniaksi annoin kujamme koiralle monta pakettia keksejä, aamulla vein kanaa. Toivotin sille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti senkin toiveet toteutuvat. 

Töissä minua varoiteltiin uudenvuoden rientojen vaarallisuudesta, niinpä tulin kotiin juuri ennen pimeää (olin yksin liikkeellä, Pihla edelleen kipeänä..voihan vatsatauti!) Nyt ulkoa kuuluu ihan mahdoton biletys ja bassonrytke. Minulla on aamulla töitä. Onneksi on korvatulpat mukana. Tämä on yhtä railakasta kuin paukkuaran koiran kanssa kotona uudenvuodenaattona 😂

Hyvää uutta vuotta 2074 itse kullekin ja rauhallista pääsiäistä!