Koirat Nepalin

Tadaa! Nyt kirjoitan lempiaiheestani koirista! Voisin tosin kirjoittaa myös hamstereista, gerbiileistä ja marsuista, nekin ovat lempiaiheitani, mutta täällä Nepalissa en ole törmännyt jyrsijöihin, paitsi niihin kahteen valkeaan rottaan joista aiemmin kerroin.

Minulla soi joka päivä täällä päässäni Mikko Kuustosen biisi "Abessinian koirat", eikä ihme. Minne tahansa kävelee tai katsoo, näkee koiria! Isoja koiria, pieniä koiria, mustia koiria, ruskeita koiria, luppakorvia, pystykorvia..

Tänään vietin vapaapäivää aikalailla samalla lailla kuin viettäisin Suomessakin, koiria miettien. Tai okei, kotona tekisin koirani Lumin kanssa kaikkea, mutta täällä lähinnä ajatuksen tasolla. On minulla kotikadullamme lemppari koira, jonka tekemisiä, lähinnä siis loikoilua, seuraan ja vien joka päivä keksejä, joskus keitettyä makaronia. Ostin varta vasten sille koiran pupinaa kaupasta, mutta nuuhkaisi vain ja käänsi pään pois. Monella katukoiralla, tai koiralla ylipäätään, on täällä kuulemma hankala tottua koiranruokaan kun kotiruoka, riisi ja kasvikset, ovat sitä mitä yleensä saavat. Enkä ihmettele, 5kg ruokasäkki Pedigreeta maksaa marketissa noin 45 euroa!

Tämä on meidän kadun koira jota olen vähän pitänyt silmällä. 

Vaikka täällä koiria koko ajan näkee, ei niihin ekan viikon jälkeen juurikaan kiinnitä huomiota. Ne ovat osa katukuvaa siinä missä autot ja ihmisetkin. Huomaankin etten juurikaan ole ekan täällä olo viikon jälkeen koirista kuvia räpsinyt enää 😊 Koirat loikoilevat missä sattuvat ja ihmiset kulkevat niiden vierestä ja välillä ylikin eivätkä koirat reagoi mitenkään. Ylipäätään nämä koirat tuntuvat olevan rauhallisuuden perikuvia. Makoilevat tai tallustelevat siellä täällä ilman suurempia tunteenpurkauksia tai rähinöitä.      

Jonkun lukemani arvion mukaan pelkästään jo täällä Kathmandun laaksossa elää 25 000 katukoiraa. Kuulin, että valtion taholta niitä käytäisiin aika ajoin ampumassa vähemmäksi, mutta että populaatioon jätetään tietty määrä, sillä ne pitävät rottaongelman kurissa (puistattaa jo pelkkä ajatus siitä, kuinka paljon rottia täällä olisikaan ilman koiria, kun jätteitä on niille ravinnoksi kadunvarret täynnä. Yhtään rottaa en ole tavannut, paitsi ne eläinkaupan  2 valkeaa. Mutta kuulin, että viime viikolla työpaikallani kuntoutuskeskuksessa olisi puolimetrinen rotta vilistänyt keittiössä!)

Koirilla tuntuu olevan hyvin tarkat reviirit täällä. Kun kulkee töihin samoja reittejä, näkee aina samat koirat samoilla paikoilla. Joskus hyvin harvoin olen nähnyt koitan ajavan toista pois alueeltaan., mutta muuten koirat eivät juurikaan toisistaan välitä, hyvässä tai pahassa.

                   

Yhden ainoan kerran olen nähnyt koirien leikkivän keskenään, ja se oli viime viikolla Boudha temppelin pihalla. Kuva alla. Ja tuossakaan ne ei nyt ihan leiki mut leikkivät kyllä kun kameran laittoi pois 😂

Vaikka täällä suurin osa koirista näyttää päällisin puolin hyvinvoivilta, pulleiltakin ja täysipäisitä, ei koiria passaa mennä nykimään. Kuulin, että noin joka kolmannella katukoiralla täällä on rabies, kapista ja ulkoloisista puhumattakaan.

Joka vuosi syyskuun 28. päivä on World Rabies Day jonka tarkoitus on muistuttaa, että vesikauhuun kuolee edelleen noin 100 000 ihmistä joka vuosi ja että ainoa keino estää nämä kuolemat on rokottaa koirat rabiesta vastaan. Syyskuun 28. päivä on Louis Pasteur’n kuolinpäivä, sen lisäksi että hän kehitti maidon pastöroinnin, kehitti hän myös ensimmäisen rabiesrokotteen. 

Täällä en ole törmännyt eläinsuojeluyhdistyksiin mutta ainakin tiettävästi kaksi järjestöä katsoo koirien perään. Toinen myös steriloi ja kastroi katukoiria. 

Nauratti kun näin tämän combon lihatiskin edessä 😂

Ihmiset suhtautuvat täällä pääasiassa katukoiriin neutraalin hyväksyvästi. Ne ovat osa arkea. Saan usein kannustavia hymyjä, kun vien kotikatumme koiraparalle herkkuja. En ole kenenkään nähnyt potkivan tai lyövän koiria, pari kertaa olen nähnyt kauppiaiden hätistelevän luudalla pois pihalta. 

Joillain koirilla on panta kaulassa, useimmilla ei. Jotkut nukkuvat tiettyjen kauppojen luona, joten oletan niiden kuuluvan kauppiaille. Joskin ainoa paikka, jossa olen nähnyt koiraa hyviteltävän, on työpaikkani Samarthan. Siellä pidetään paikallisella mittapuulla koirista hyvää huolta. 

Yhden ainoan rotukoiran olen nähnyt täällä. Pankkiautomaatilla oli yksi päivä samaan aikaan nainen, jolla oli mopsin pentu kainalossa!

                         
Koiranpentuja näkee vähemmän, liekkö sesonki vasta tulollaan. Yksi päivä nimittäin näin temppelin takapihalla kahden koiran jääneen kiinni toisiinsa parittelun jälkeen.

Etukäteen pelkäsin kuinka kestän katsoa katukoiria, mutta tähänkin tottuu. Ja lohduttaudun sillä että täällä on lämmintä, ruokaa löytyy melkein joka nurkalta kun jumalille viedään temppeleihin lahjuksina riisiä ja vihanneksia.

Mikä kontakti! Näin kun tämä mies tuli paikalle ja alkoi syöttää keksejä koirille. Kuvan koira oli kuin patsas!

Nepalistakin tiettävästi jonkin verran "adoptoidaan" koiria länsimaihin parempiin oloihin. Mutta kyllä kun katson näitä katujen kuninkaita ja kuningattaria, ei voi olla miettimättä, miten nämä ikinä voisivat sopeutua neljän seinän sisälle, vaikkakin mehevien lihapatojen ääreen? Toki pennut ovat eri asia, mutta aikuista katukoiraa en täältä uskaltaisi edes kuvitella ottavani.

Ai niin, että miten se Mikko Kuustosen biisi sitten menee? Kertosäe kuuluu:

" Ne itkevät taas yötä Abessinian koirat,
 turhaa työtä käydä nukkumaan.
 Ne itkevät pois valon, Abessinian koirat.
Ja saavat tämän talon valvomaan.
Kurjat koirat (kurjat koirat)
Kurjat koirat (kurjat koirat)
Kurjat koirat Abessinian"

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Patan vaikenee (oikeasti ulkoa kuuluu muhkea koirien haukunta..) Hyvää yötä! (Tänäkin iltana toivoisin olevani rakkaan Lumini vieressä❤)