Momoja, mölkkyä ja hyvää itsetuntoa

Aamulla paistoin ensi töikseni kujan koiralle neljän munan munakkaan. Tajusin onneksi tarjota myös Pihlalle paistetun munan enkä kaikkea vaan koiralle tuputa😊 Joku oli tuonut aamulla läjän riisiä koiralle, mutta ei ollut maistunut. Kananmunat tekivät heti kauppansa.

Viime yö oli taas levoton. Joku ötökkä puri minua kainalosta, yöllä piti laittaa kortisonia ja silti kutittaa ja kirvelee. Kuumakin oli, heti aamusta mittari kipusi likelle +30astetta. Kävin aamulla apteekista kysymässä jotain voidetta puremiin, jotain suositeltiin ja sen ostin. Kysyin kortisonia mutta siitä ei oltu kuullutkaan täällä.

Pihla oli tänään tutustumassa minun työharjoittelupaikkaani. Olin viimeksi viime torstaina ollut siellä, sittemmin on ollut sairaalakeikkaa, kehitysvammaisten naisten päivätoimintaa ja poliisien huumevieroitusklinikkaa. Miehet olivat kovasti kyselleet perääni ja harmittaakin kun en ole nyt ehtinyt heidän kanssaan olemaan. Pari miestä oli kotilomalla ja pari uutta oli tullut talolle viime päivien aikana. 

Osallistuimme aamun yhteisöpalaveriin, kiitollisuus-osiossa moni mies oli kiitollinen siitä kun annoin aikaani heille. Minulle esitettiin jälleen kysymyksiä mm siitä, kuinka olen kokenut täällä olo ajan ja mitä meinaan tulevaisuudessa tehdä. 

Ennen lounasta minä ja Pihla sekä pari asukasta valmistimme tyhjistä litran vesipulloista mölkyn. Olimme Pihlan kanssa säästäneet tyhjiä pulloja 13 kpl ja niihin laitettiin hiekkaa sisälle. Paperista teimme numerokyltit jotka teipattiin pullon kylkiin. Ja sitten vaan pelaamaan! Olin jo aiemmin kirjoittanut erilliseen mölkky-vihkoon säännöt ja piirtänyt kuviot kuinkat mölkyt asetellaan. Selitin säännöt ja pelasimme kokeiluerän ohjaajani Nabinin ja yhden asukkaan kanssa. Hyvin toimi kyllä tällainen köyhän miehen versiokin. Ainoa huono puoli oli, että numeropaperlaput eivät tahtoneet hirmu hyvin kestää kovaa mölkytystä. Piirsin korkkeihin numerot vielä mutta pitää miettiä keksisikö jonkin hyvän merkintätavan, tussi ei noissa pulloissa kestä. 

 Nabin ja asukas nimeltä Ragj olivat kuin luotuja mölkyn pelaamiseen. Heti oppivat jutun juonen heti ja olivat käsittämättömän tarkkoja heitoissaan. Kysyin syytä, ja Nabin kertoi että hän on pikkupoikana heittänyt paljon kolikkoa sekä marmorikuulia. Nabin oli ylivoimainen ja Ragj tuli toiseksi. Me oltiin Pihlan kanssa ihan perässätulijoita.
                 

Lounaan jälkeen pidin asukkaille tunnin itsetunnosta ja sen kehittämisestä. Mies, joka yleensä toimii tulkkina, oli kotilomalla, mutta onneksi joukossa on miehiä jotka pystyy tulkkaamaan. Teetätin muutaman miettimistehtävän ja lopuksi jaoin porukan ryhmiin ja pyysin heitä miettimään listan asioista, jotka kohottavat ja laskevat itsetuntoa.

 Joka kerta yllätyn positiivisesti siitä, kuinka innolla ja keskittyen miehet tekevät tehtäviä ja osallistuvat keskusteluun. Ja miten hyviä pohdintoja heillä oli itsetunnosta! Tuli hyvä mieli taas ja tunnin lopuksi miehet kiittelivät hyvästä sessiosta.

 Joimme vielä kupilliset teetä Nabinin kanssa, ennen kuin lähdimme iltapäivän paahteessa kotikulmille. Minä menen vielä huomenna pitämään tunnin tunteista ja tarjoamaan jäähyväiskahvit.

Bussiaseman läheltä torilta ostin tuliaismausteita, osa semmoisiakin ettei ole varmuutta mitä ovat mutta näyttivät herkullisilta. Kotona "suihku" ja tirsat, ihan oli veto pois helteen ja huonosti nukuttujen öiden jäljiltä.

Olimme päättäneet käydä illalla kokoilemassa paikallista herkkua, momoa, josta kaikki ovat höpöttäneet. Meille oli suositeltu erästä kuppilaa ja sinne suuntasimme. Kahvila on siitä erikoinen Nepalin mittapuulla, että heidän tarjoilijansa käyttävät viittomakieltä, eli ovat joko kuuroja ja mykkiä. Hyvin palvelu pelasi ja söin elämäni ensimmäiset kanamomot. Täytyy sanoa etteivät paikalliset turhaa niitä kehu! Muistuttivat vähän pelmenejä, joskin sisällä tulista kanaa.

Nyt pitäisi jo vähän mallailla pakkaamista, jännittää onko ylipainoa laukuissa miten hirveästi 😅

Mietin pyykatessani talon katolla ja auringonlaskua katsoessani, että olipa hyvä kun tuli lähdetyksi tälle matkalle. Vaikka tämä ei mikään huvimatka ole ollut, on tämä semmoinen reissu joka ei varmasti unohdu. Eikä tällaista pakettimatkaa saa mistään matkatoimistosta ostettua. Nyt käyn matkalaukkujen kimppuun, namaste!