Lipokas kaivossa

Tänään oli ensimmäinen kerta kun tuskastutti bussilla liikkuminen täällä. 4,2 km matkaan meni noin 36 minuuttia, välillä pysäytettiin koko moottori ja ooteltiin, en tosin tiedä mitä. Jopa paikalliset pyörittelivät päitään ja hätäisimmät hyppäsivät kävelemään. Olen ihmetellyt kun työkaverit kummeksuvat bussimatkustamistani pitäen sitä hankala ja nyt vähän ymmärrän miksi.

Työpaikan pihalla minua oli vastassa joukko puolialastomia miehiä. Kaivosta nousi yksi täysipukeinen mies kun tulin rautaportista sisään.  Ihmettelin mitä oikein on tapahtumassa, ja kuulin että yhden asukkaan lipokas oli livennyt eilen jalasta kaivoon vettä nostettaessa. Koska porukka myös juo tuota samaa vettä, piti kaivo nyt tyhjentää ja putsata. Tuli mieleen lapsuus ja mummolan pihan kaivo. Kerran veljeni laskettiin sinne köyden varassa putsaamaan sammakoita ja hiiriä pois. Olin kateellinen veljelleni, itsekin olisin halunnut köyden varassa kaivoa tutkimaan.

Kuntoutuspaikan miehet kuluttivat vettä tänään uupperasti pyykkaukseen ja ylimääräiseen pesupäivään (normaalisti puhdistautuvat 2 kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin). Vettä otettiin talteen kaikkiin säiliöihin ja sankoihin mitä löytyi. Enkä ihmettele. Vesi tuodaan talolle säiliöautolla aina 5 päivän välein. Yksi satsi on 8000 litraa ja maksaa 2000 rupiaa eli noin 20 euroa. Talolle kuulemma tulee myös kaupungin vesijohtoverkosto, mutta putkistoissa ei kierrä vesi.  Syy ei minulle selvinnyt aivan, mutta puheen yhteydessä hallitusta taas kovasti moitittiin.

Tämä  kaivon tyhjennysoperaatio vei käytännössä koko päivän. Pienellä pumpulla vesi ei järin kovalla paineella tullut, ja vielä oli vettä kaivossa jäljellä kun läksin iltapäivällä töistä. Erikoisjärjestelyiden vuoksi meillä ei ollut ryhmätunteja tänään. Sovimme että pidän suunnittelemani tunnin itsetunnosta perjantaina. 

Shakin kaltainen älypeli, jossa vuohet ja tiikerit taistelevat elintilasta. 

Oli siis lupsakka päivä. Miehet pelailivat, soittivat kitaraa, osa pesi pyykkejä. Tein yhden asukkaan kanssa motivoivaa haastattelua, mikä oli haasteellista tämän parikymppisen jantterin melko puutteellisen englannin vuoksi. Pelasin 10 erää pingistä, kunnes meinasin tuupertua paahteeseen! Tänäänkin oli 30 astetta mittarissa, vettä saa juoda urakalla ja yöllä jalasta vetää suonta. 

Iltapäivällä pyysin asukkaat koolle ja pidin heille lyhyen tietoiskun hampaiden pesusta 😁 Kuulin näet, että täällä pestään hampaat vain kerran päivässä, aamuisin. Kerroin hammashygienian tärkeydestä, mitä ongelmia voi tulla jos laiminlyö hampaiden hoitamisen ja neuvoin pesemään hampaat aamuin illoin 2 min kerrallaan. Jaoin jokaiselle oman uuden hammasharjan ja ison läjän fluorihammastahnaa, jotka olin tuonut Suomesta mukanani (minulle kerrottiin että täällä on pula hammasharjoista laitoksissa ja tottahan se onkin. Kehoitettiin viemään Suomesta mukana. Mutta kukaan ei kertonut että täällä kaupat suorastaan tursuaa tavaraa, myös hammasharjoja, joita saa noin 30 sentin hintaan. Toki fluori- saatika xylitoli-hammastahnaa täältä ei saa). Miehet kuuntelivat korvat tarkkana ja kiittivät kohteliaasti harjoista. Tarkistan loppuviikosta ovatko he pesseet hampaat myös iltaisin!

 Niin siis. Ennen kuin lähdin tänne, oli minulle muodostunut mielikuva köyhästä kehitysmaasta, jossa on pula lähes kaikesta. Ja näin varmasti onkin monin paikoin Kathmandun ulkopuolella. Yllätys oli suuri kun näin tavaraa tursuavat pikkukaupat, marketit, torit ja kadunvarret. Mitä täältä ei löydy, sitä ei tarvita! Tosin koiratarvikkeita on harmittavan vähän..

Hintataso vaihtelee paljonkin riippuen missä päin kaupunkia liikkuu. Tässä muutamia hintaesimerkkejä, hinnat noin hintoja euroina (ja nythän paljastuu mitä oon täällä ostellu tai ainakin hypistelly 😂):

Hammasharja, Oral-B  30 senttiä /kpl
Kynsiviila, 60 senttiä
Koiran kangashihna, 6 euroa
Koiran panta, 4 euroa
Litran vesipullo, sinetöity 20 senttiä
Bussilippu, matkasta riippuen 10-30 senttiä
Sanomalehti (The Himalayan Times tai Kathmandu Post) 5 senttiä /kpl
Adidaksen lenkkarit, 20-30 euroa
Iso huivi, 4 euroa
Puuvillaiset lökäpöksyt, 5-6 euroa

Jugurttipurkki, 500gr 4 euroa
Tupakka-aski (en oo ostanu, vertailin hintoja!), 3 euroa
6 kpl banaaneja, 1 euroa
Vesimeloni, keskikokoinen, 3 euroa
Granaattiomena, 6kpl, 1,5 euroa
Kahvikuppi kahvilassa, 2-3 euroa

Marie-keksit, 20 senttiä paketti
Voikeksit (ostan kadun koiralle, tykkää), 10 senttiä noin 10 kpl

 Nuudeliannos kasviksilla, 1-2 euroa ravintolasta riippuen
Limppari ravintolassa, 0,5-1 euroa
Alla olevan kuvan kasvisruoka-annos, 2,3 euroa

Koiranruokasäkki, Pedigree 5kg, noin 43 e

Toblerone, keskikoko, valkosuklaa, 2,5 e

Deodorantti, Nivea, 2,5 e

Nuudelipaketti, 1 annos, 30-50 senttiä

Vessapaperi, 6 rullaa, noin 6,5 euroa

Kaikkea siis on, ongelma vaan on siinä ettei köyhillä ole rahaa oikein ostaa mitään. Jotkin tuotteet, kuten esim vessapaperi, on kipurajoilla jo suomalaisella opiskelijallakin, varsinkin kun on tottunut kotimaan hyvään ja halpaan paperiin. Täällä onkin paikallisilla tapana huuhdella paikat asioinnin jälkeen sen sijaan että tuhlaisi paperia. Se minulle ei ole selvinnyt kuinka kuivaus tapahtuu, pyyhkeitä ei juuri vessoissa näe..

Tänään emme käyneetkään Pihlan kanssa ulkona syömässä illalla, sillä Pihlalla on taas kuumetta ja huono olo. Kävimme hedelmiä bussiaseman aukiolta ja paluumatkalla näimme upean auringonlaskun. Kipitin nopeasti talomme katolle ikuistamaan näkyä. Tällainen se oli:

     

Huomenna onkin jännä päivä, kun pääsen seuraamaan mielenterveysjärjestön katutyötä. Nyt nukkumaan siis! Aurinko herättää minut nyt 5.40 joka aamu, pimennysverhoja ei asumuksestamme löydy. Yritän jatkaa aina unia, mutta esim tänään se ei onnistunut..näytän pian pandalta tätä menoa! Huomiseen!