Mikä siinä mättää, kun ne roskat pitää jättää

Ensimmäiset asiat jotka täällä kiinnittivät huomioni olivat villi liikennekulttuuri, villit sähköjärjestelmät ja jätteiden määrä. Koska tänään minulle ei ole tapahtunut mitään ja olen vain maannut sängyssä, ajattelin kertoa vähän havainnoistani. Liikenteestä olenkin jo kertonut ja sähköt vaativat oman bloggauksensa (uhhuh mitä tarinaa kuulin valtion virkamiehistä, korruptiosta ja sähkönsääntelystä!) joten keskityn jätteisiin.

Tämä kuva on otettu nk. Apinatemppelin, buddhien pyhän paikan, vierestä. 

Täällä näkee roskia ihan joka puolella. Muovipusseja, muovipulloja, ruuantähteitä, papereita, kenkiä, mopokypäriä, luita ja mitä nyt voi vaan kuvitella. Ihmiset heittävät roskat maahan ilman tunnontuskia. Yksi päivä vieressäni bussissa istui nainen joka söi foliopussista pähkinöitä. Kun pähkinät loppuivat, linkaisi hän muitta mutkitta pussin ikkunasta ulos. Kauppojen edustat ovat täynnä roskia, joita kauppiaat aika ajoin polttavat siinä liikkeensä edessä. Voitte kuvitella mikä katku lähtee mm palavasta muovista.

Tällaisia pieniä ja isompiakin nuotioita näkee vähän väliä poltettavan keskellä kaupunkia.

Kierrätystä ei täällä tunneta. Kaikki jätteet laitetaan samaan pussiin ja pussi linkaistaan kadulle. Kyselin majapaikassamme asuneelta englantilaispariskunnalta, jotka asuivat ennen vuosia Nepalissa, tuntevatko he jätesysteemiä. He sanoivat, että kaikkien niiden vuosien aikana mitkä he asuivat täällä, systeemi jäi vähän hämärän peittoon, mutta aika ajoin kaduilla kulkee auto, joka kerää roskia. Auton tulon tietää siitä, että apukuski vislailee pillillä ikkunasta. Silloin ihmiset keräävät jätteensä pihalle ja heittävät auton lavalle.

Yksi päivä bussin ikkunasta näinkin tämän tapahtuvan ja kuulin pillin. Surullista on se, että tämä jäteauto käy mitä todennäköisemmin kippaamassa jätekuormansa Kathmanduta halkovaan jokeen.

 Voitte kuvitella mille tämä joki haisee tällaisella helteellä. ..

 Kiinnostuin Nepalin jäteasiasta sen verran että googlettelin äsken sanoilla "jätehuolto" ja "Nepal". Ensimmäinen linkki mikä avautui, oli Suomen ulkoasiainministeriön tiedote vuodelta 2013. Ai että alkoi ottaa päähän! Seuraavaksi muutama pätkä tiedotteesta:

 "Suomi ja Nepal ovat päättäneet keskeyttää yhteistyönsä alueellisen jätehallinnon järjestämiseksi Kaakkois-Nepalissa. Hankkeen piti alun perin jatkua ensi vuoden loppuun.

Yhteistyön lopettamiseen päädyttiin, sillä hanke osoittautui liian haastavaksi Nepalin kymmenvuotisen konfliktin jälkeen. Hankkeen toteuttamisaikataulu viivästyi siinä määrin, että Suomi päätti vetäytyä hankkeesta suunnittelutyön valmistuttua.

Suomi luovutti helmikuun alussa Nepalille kaatopaikan valmiit suunnitelmat ja pilottihankkeiden tulokset.Nepalin hallitus päättää hankkeen jatkosta paikallisten toimijoiden kanssa." Tiedote on kirjattu 8.2.2013 ja jatkuu:

 "Huonosti järjestetty jätehuolto on kasvava ympäristöongelma niin Nepalissa kuin muissakin kehitysmaissa. Huono jätehuolto uhkaa esimerkiksi pinta- ja pohjavesiä.

Suomi tarjosi Nepalille teknistä apua jätehallinnon suunnitteluun Morangin ja Sunsarin alueella vuosina 2010–2012. Suunnittelu käsitti jätteen keruun, kuljetuksen, käsittelyn ja kierrätyksen.

Tavoitteena on ollut rakentaa kolmen kaupungin yhteinen kaatopaikka ja sitä tukeva keräys- ja käsittelyjärjestelmä Biratnagarin kuntaan.

Kunnat ovat osallistuneet suunnittelutyöhön aktiivisesti. Alueella on järjestetty pilottiohjelmia jätteen lajittelusta, kierrätyksestä ja kompostoinnista.

Samalla on kerätty tietoa biokaasun tuottamisen mahdollisuuksista, jätemaksujen keräämisestä ja kaatopaikan rakentamisen kuluista."

 Ja laitanpa samoin tein loputkin tiedotteesta (nyt tulee se ohhoh-kohta):
"Hanke myöhästyi, kun kaatopaikkaan tarvittavat maahankinnat viivästyivät. Maa-alueen ostaminen ja ympäristövaikutusten arviointi olivat Nepalin hallinnon vastuulla.

Hallinnon työtä hankaloitti entisestään virkamiesten tiheä vaihtuminen. Alueen lähellä asuvat nepalilaiset eivät myöskään ole päässeet paikallishallinnon kanssa sopuun heille annettavista korvauksista.

Ongelmat ovat osaltaan liittyneet myös Nepalin poliittiseen tilanteeseen.

Erityisen haastavaa toiminnasta teki se, että hanketta on toteutettu kolmen kaupungin yhteistyönä.

Suomi käytti kaatopaikan suunnitteluun ja selvityksiin yhteensä 1,2 miljoonaa euroa. Loput hankkeelle budjetoidusta 4,4 miljoonasta eurosta tullaan kohdentamaan uudelleen Nepalissa toteutettavaan yhteistyöhön.

Hankkeessa laadittuja suunnitelmia ja muita tuloksia voidaan käyttää hyväksi hankkeen jatkamisessa tulevaisuudessa." 

Valtio yrittää valistaa ihmisiä jäteasioissa mm tällaisilla seinämaalauksilla, muttei itse laita tikkua ristiin kun esim suomalaista kierrätysosaamista olisi tarjolla.

 Suomen valtio siis käytti 1,2 miljoonaa euroa, mikä on täällä hitokseen iso raha, hankkeeseen, joka ei johtanut yhtään mihinkään. Ja vain siksi, ettei hallitus saanut hommiaan hoidettua. Tuosta on kulunut tasan 4 vuotta, kadulla jätehuollon kehittämistä ei huomaa eikä tapaamani paikalliset ole siitä kuulleet. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä noille suunnitelmille tapahtui.

Tämä kuva on Patanin Durbar Squarelta, joka on Unescon maailmanperintökohde.

 Moni paikallinen moittii maan hallitusta saamattomuudesta. Pidin sitä aluksi vain puheena, ainahan poliitikkoja parjataan. Mutta kun tällaisia juttuja lukee, ja kuulee lisäksi että esim viime vuoden budjetista valtiolta jäi käyttämättä 30% (vahvistamaton, suomalaiselta asukkaalta kuultu tieto), alkaa miettiä miten tämä maa makaa. Tai se, että maanjäristyksen jälkeen v.2015 maahan tulvi apua, mutta koska hallitus ei osannut organisoida rahoja, on moni esim. rakennushanke täysin kesken. Mm. Unescon maailmanperintökohteet täällä Patanissa ja etenkin Kathmandussa, ovat edelleen ihan säpäleinä.

 Pistää vihaksi. Kun näkee miten kaunis maa tämä voisi olla. Puhuimme asiasta maassa vuosia työskennelleen pariskunnan kanssa, ja he lohduttivat sanomalla, että hyvin paljon on siistiytynyt katukuva verrattuna 1990-lukuun. Heidän haaveena oli nähdä joskus tuo joki virtaavan puhdasta vettä. Ajatus tuntuu kaukauiselle, mutta ainahan voi unelmoida.

 Lehmät ovat pyhiä eläimiä täällä. Useimmiten niitä näkee kuitenkin jätteiden keskellä etsien jotain syötäväksi kelpaavaa. Yksi päivä kadulla käveli lehmä, jolla oli tarttunut muovipussi likaiseen kylkeen kiinni. Sitä miettii, että jos pyhää eläintä kohdellaan näin, kuinka on laita muiden eläinten?

Nyt alkaa jo verenpaine nousta bloggaajalla ja kello olla sen verran paljon, että päätän jäteraporttini täältä tähän. Tarja Nyyssönen, Nepal.